tiistai 28. elokuuta 2012

Hiljaa hyvä tulee... niinhän?

Tänään rannassa kuvausreissulla, kissat taas mukana, luulivat pääsevänsa kala-apajille. Nyt sataa, kuvaukset toistaiseksi seis - joskin sadekuvia tarvitsisin. Väsyttää vain... yöllä herään keksimään jonkun unohtuneen asian, kirjoitan sen kännykkään ylös ja hälytykset päälle. Aamulla aivot käynnistyvät oitis; oliko se-ja-se kuva nyt oikein tallennettu?

Olen ommellut takkia, kohta aion villiintyä hiukan ja ommella hatun.

Kuulokoe ylihuomenna, lääkäri epäili hissukseen Menieren tautia. Saapi nähdä. Kyllähän tähän runkoon vielä yksi tauti mahtuu. En jaksa huolestua.

Võiksin olla luuletaja, või juuksur, aga ma ainult pildistan. Ja õmblen... Ja ülehomme on minu kuulmise uurimine arsti juures, õigel ma ei kuule hästi. Ta ütles et see võib-olla Meniere, aga ma ei sellest muretse nüüd. Mul on oma muusika pea sees!

Ei kommentteja: