maanantai 6. marraskuuta 2017

Runokirjani "Kun unohtaa verhon raolleen" ja kuvia Valamosta

Runokirjani "Kun unohtaa verhon raolleen" ilmestyy kuun lopussa! Voit varata omasi sähköpostilla hannele.maahinen(ät)gmail.com (osoitetiedot, kiitos!) niin lähetän signeeratun kirjan sinulle joulukuun alussa. Runokirjan hinta on 20e + 2,80e toimitus, laitan tilinumeron paluupostissa. (Anteeksi vähän rumat kuvat nyt, mutta kaikkea en ehdi!) Otan vastaan sitovia varauksia tätä kautta vain 19.11. saakka, sen jälkeen kirjaa voi kysyä kirjakaupoista ja kirjastoista :)

Olin kymmenen päivää Valamon luostarissa (Heinävedellä) kirjoittamassa ja osallistuin jälleen isä esipaimen Arsenin isännöimään taiteilijaseminaariin. Niin kaunis, antoisa ja virkistävä loma! Mies aloitti siellä myös diakoniopinnot edellisviikonloppuna, sen jälkeen jäin vielä itsekseni kuuntelemaan sisintäni ja miettimään tulevaisuutta sairauksieni kanssa. Tässä on pieniä mutkia matkassa nyt, mutta niistäkin selvinnen.

Talvi tuli ja meni, Valamossa oli pakkastakin reilusti kun aurinko houkutti minut askel askeleelta kävelemään hautausmaalle saakka. Siellä itkin ja nauroin ääneen omia ajatuksiani, kovin kuohahduttavaa siis :) Valamo on kuin toinen kotini.

Minu luuletused on varsti kättesaadav, ma ei tea veel kuidas ma tunnen... :) Ma olen ilmselt natuke segaduses! Valamo kloostris veetsin jälle 10 päeva hinge rahus ja kirjutades pikad lood. Esimesed päevad kirjutasin ära hirm ja kahtlused.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Hitaasti, hitaasti

Tulin vaan sanomaan jotta moi, kovin hitaasti elämä rullailee ja ei-rullaile eteenpäin. Kortisoni tiputettiin jo reilun kahden viikon kuluttua kahdestakymmenestä seitsemääntoista ja puoleen ja olen siitä saakka ollut taas heikkenemään päin. Lämpöä on heti aamusta, pukeminen, riisuminen ja kaikki sellainen käpälien heiluttamista vaativa touhuilu ottaa lujille. Makaaminen sattuu lonkkaan ja lantioon, olen jäykkä kuin heinäseiväs, niska ja hartiat jumittavat ja sellaista pientä. Mutta uniapnea on nujerrettu cpap-laitteella! Suosittelen rohkeasti hakeutumaan tutkimuksiin jos epäilee kärsivänsä tästä vaivasta. Minulla on ollut onni saada heti toimiva maski ja onnistunut hoito. Olen saanut valtavasti virtaa ja nukkuminen on kerrassaan lumoavaa kun happi riittää. Migreenit on vähentyneet murto-osaan myös sen ja verenpainelääkkeen ansiosta - enää 1-3 kohtausta viikossa entisten 5-7 sijaan!

Olen kuitenkin pyrkinyt maalaamaan tauluja. Se ilahduttaa. Haluaisin opiskella maalaamista mutta miten? Verkkokurssi olisi tarjolla kyllä, ehkä keväällä sitten. Olen myös laittanut kaalimaata talvikuntoon, kiitos perheen ja ihanan auringon joka antaa voimia. Kanat lähtivät talvikotiin ja niitä on kovin ikävä. Ensi talvena meillä onkin ehkä sisäkanala ladossa. Onhan siinä kova huolenpito, mutta kokeillaan. Minua vaan säälittää jo etukäteen, ajatteles, kanat sisällä pienessä huoneessa koko pitkän talven.

Runokirjani "Kun unohtaa verhon raolleen" ilmestyy ennen joulua (Mediapinta oy), laitan tännekin mainoksen sitten. Laskin hinnaksi noin 20e, se varmistuu vielä sitten lähempänä ajankohtaa. Jos haluat tilata sen jo etukäteen, niin kommentoi tai lähetä sähköpostia hannele.maahinen(ät)gmail.com, kiitos. Siinä on kooste tähänastisista runoistani, aiheina mm. vanhempien kuolema, äitiys, unettomuus. Olen myös päättänyt myydä maalaamiani tauluja pois, että saan tilaa uusille ajatuksille. Pään sisällä tuulee, sanoisin.

Ainiin putosin tässä vielä portaaltakin 21.9. ja nivelsiteet sanoi työsuhteen irrikkäin. Kävelin kepeillä ja nilkkatuen kanssa jokusen aikaa. Nyt jo parempi, sain uuden tukisysteemin männäviikolla ja se on hyvä. Voin jo kävellä aika huolettomasti, varpaat alkoi myös heilua taas viime maanantaina :) Kovasti tein töitä sen eteen kyllä.

Talve vastu tehakse sügiseid tööd aias, natuke aeglane olen sest kukkusin treppilt ja jalg on veel haige. Olen ka maalinut pildid, kavatsen teha vähemalt 6 akryylmaalid enne detsembrit. Mul on väga hea meel ehkki olen alati palavikus, kortisoon pole kasutusel piisavalt. Järgmisel nädalavahetusel lähen kloostrisse kirjutama ja puhkama. Soovin sulle kullane kollane sügis ja ilusaid päevad ka!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Nukkuu hamppupaalin päällä

Eu mulla sit muuta, tälläkään kertaa :) Lihasreuman ja uniapnean kanssa vaan elelen, totutellen uusiin ajatuksiin ja kehonkuvaan, muiden asioitten lisäksi. Nyt toipumassa kortisonin avulla hiljalleen pahimman yli.

Tervituset kanepikiu juurest. See on aga taimekasvatuse jaoks, ei minu.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Praasniekka

Toimitettiinpa jälleen liturgia ja vedenpyhitys 11.8., Joensuun piispa Arseni tuli puolen Suomen päästä meille saakka. Ihana juhla, tässä pari kuvaa. Kirjoittaa en jaksa, vieläkään. Kiitos Simo kuvista :)

Diagnoosin sain, vaikean uniapnean lisäksi minulla on polymyalgia rheumatica. Hoitona kortisoni, ihana kortisoni. Parin päivä reippaan annoksen jälkeen pystyn jälleen nousemaan sängystä käsieni avulla ja pian pääsen vessanistuimellekin ilman kipua! Ja poiskin! Viikkokausien vaikeudet alkavat siis helpottaa hiljalleen - osittain jopa dramaattisesti - lihasten täysi voimattomuus lantiosta ja olkavarsista on jo kadonnut.

Kyllä tämä tästä, en vaan jaksa nyt kirjoittaa muualle kuin feispuukkiin.

Pajalta valmistui heinäkuussa piispa Arsenille panagia, tai enkolpion oikeastaan :) Ikoni on vanha Rostovilainen valkoemali (Finift) ja esittää pyhittäjiä Sergei ja Herman Valamolaisia. Panagian muoto on saanut vaikutteita Heinäveden Valamon pääkirkon alttarisiiven muodosta.

Tervitused jälle, olen veelgi haige aga abi on lähedal: ravimed polymyalgia rheumatica vastu on juba aloitetud.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Taidetta ja kanoja (ja yksi kukko)

Jaksan vielä kirjoittaa toisen jutun... kiitos Siperianteen! On se ihme juoma, olen tänään touhuillut hissuksiin kaikkea mitä en ole ennen jaksanut edes kuvitella tekeväni - kaikkea pientä mutta tarpeellista.

Kävin Mäntän kuvataideviikkojen näyttelyssä Pekilossa, siellä oli muutama todella kiinnostava ja avartava juttu. Tämä Charles Sandisonin teos Hyvän ja pahan tiedon puu esimerkiksi. Tekotapa on 6-kanavainen datainstallaatio, tietokoneet, C++-koodi. Josta tavasta en ymmärrä mitään, mutta tämä liikkui ja vilkkui ja kasvoi ja muuntui pimeän huoneen seinillä. Pauliina Turakka-Purhosen tekstiiliveistos la Primavera oli huikea myös. Ne jalustaan kirjotut kukat varsinkin liimasivat minut työn ääreen. Kuvaa en ottanut.

Ja kanat sitten, oi miten ne ilahduttavat edelleen. Kukko on sopeutunut joukkoon ja huolehtii rouvistaan mainiosti. Alku oli vaikea - kukkoparka ravasi nurkassa poispääsyä etsien, se oli tottunut olemaan alimmalla arvosijalla edellisessä tarhassa koska ei ole järin kiinnostunut tytöistä. Viikon verran se etsi paikkaansa ja nyt sujuu hienosti. Aina aamuisin kun tämän porukan päästää ulkotarhaan - ja myös jos kukko on arvioinut tyttöjensä olleen jossain vaarassa (aidan toisella puolella esimerkiksi) - se tekee jotain mitä sanon "elkeiksi": se tepastelee kanan vierelle, harottaa ulommaisen siiven alaspäin levälleen ja kuopii jalallaan, sitten menee seuraavan kanan luo toistamaan tempun. Selvästi viestien että "olen tässä sinun ja kavalan maailman välissä!" Kukko myös tekee touhukkaita tupatarkastuksia munintapesiin, kovasti motkottaen ja tonkien joka nurkan. Yritän ladata videoita tuubiin kunhan kerkiän, nyt ne on vain facebookissa. Kaiken kaikkiaan kanat ei selvästikään kärsi aspergeristä, sen verran sosiaalisia hömppiä ne on - kaikessa mukana, koko ajan jaloissa, yhdessä mennään peräkanaa (!!!) pitkin tarhaa ja hauskinta huvia lienee ihan vaan niitten katselu. Jos ei lasketa sitä kun kukko löytää herkkupalan ja alkaa kotkottaa kaula pitkänä - se kutsuu rouvansa! Tarhakotilot on ihan parasta!

Lisäksi olemme olleet lehdessä taas, tässä kolme juttua, kaksi dokumenttifilmistä ja yksi Villen sairaudesta fibromyalgia-päivänä 12.5.

Kylppäriremontti saatiin tehtyä, nyt on ihana kylpeä puhtaassa vedessä, valkeassa ammeessa, valkean orkidean loistaessa nurkassa ja ikkunassakin on lasimaalaus (tai semmoinen tiffanyjuttu oikeestaan) jonka löysin kirppikseltä! Yksin seinien puhdistus raudasta oli jo kova työ.

Iloa on etsittävä, kauneutta opittava näkemään.

Veel teine jutt, sest ma olen joonud Siberia-tee ja teinut mitmesugused väikesed asjad - nagu luuletuse kirjutamine, kasvuhoone koristamine ja kanu vaatamine.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kerran kuussako päivittää hän?

Vissiin niin. En kerta kaikkiaan kykene tänne useammin. FB pelittää päiväkirjana, samoin bullet journal. Kananhoitoa on harrastettu ahkeraan, kesämatkasuunnitelmia tehty ja sovittu, navikassa on hoidettu kasvihuonetta ja kotona kasvimaata... siis päivät täynnä tekemistä vaikka keho sanoisi mitä. Ja sehän sanoo, edelleen. Verenpainelääkitys on auttanut onneksi ja luultavasti saan jotain muutakin hoitavaa lähiaikoina, vissiin on uniapnea tai joku keuhkojuttu kun keuhkopolille pittää kirjuuttaa lähete - tämän kertoi minulle sairaanhoitaja jolta muistin kysyä unimittauksen tuloksia asenteella "ainiin kysyn vaikkei sieltäkään mitään varmaan löytynyt", ja oli löytynyt ihan reippaastikin. Kerrankin siis löytynyt jotain, rasti seinään! Jospa yölliset tukehdukset selviäisivät - turvotuksia uniapnea ei selitä kylläkään.

Mutta olen vahvistanut itseäni mm. Helena Mirandan ajatuksilla kivusta, jäävuorikuvalla ja muilla hyvillä konsteilla ja käynyt uimahallissa viikottain jälleen - kohta se menee kesäksi kiinni mutta toivon mukaan saisimme laiturin rakennettua ja veneen korjattua niin pääsen järveen tänä kesänä.

Kävin tässä viikolla puolustusvoimien kiertuetapahtumassa Jyväskylässä ja oli hämmästyttävän mukavaa (tässä videota, kohdassa 1:20 Arne ja pappa :)) - siis kaikki, tapahtuma itsessään tietysti mutta myös itse kaupunki. Että alanko jo luopua vanhoista taakoista ja rasitteista tosiaan? Istuin satamakahvilassa aamiaisella ja luin Cennino Cenninin kirjaa maalaustaiteesta, katselin laivoja, ihmisiä, taloja, katuja. Olin itsekseni ilman suunnitelmia, päämäärää, aikatauluja. Osa perheestä oli tapahtumassa mukana käymäseltään, minä jäin yöksi pojan luo - kuvassa näky vävymies ja Arne ampumassa. Nautin jopa lentonäytöksestä, minä lentopelkohiiri. Kotona odotti tuhannet mäkäräiset ja kasvimaan loputon työ, paljon paremmin jaksan kaiken rasituksen kun käyn tuulettumassa välillä.

Mikä myös on ihanaa, on se että linkillä pääsee halvalla matkustamaan. Jyväskylään edestakaisin taisin maksaa viitisen euroa. Muista kuvista: maalasin Nonon nahkatakin selkään Pölökanin, Ville harjoittaa kanakuiskausta, laivat on kauniita, terassi siivottu, tsasounapolku ajeltu, ja aivan kesän alussa saatiin rantakatiskasta haukia - mutta sen jälkeen ei ole päästy katiskalle, laituri/veneongelman vuoksi.

Lapsepõlves minu kodulinn oli vanaaegne ja ilus ka, mulle meeldis vanad puust majad ja parkid ja selline väikelinna tunne. Aga nüüd... olen õppinud et minu vana kodulinn on tulnud ka täiskasvuseks, nagu mina isegi. Minu peab seda uude silmaga vaatama - seal on palju ilusaid kohti, veelgi hoolimata sellest et vanad majad on lammutatud maha.