maanantai 7. toukokuuta 2018

Tampereella viikonloppuna

Käytiin vihdoin Tampereella, Ikeassa tietysti ja katsomassa missä Noel asuu nyt. Hellettä oli luvattu ja sitäkin oli sopivasti. Kiitos kortisonin olen jälleen kävelykykyinen, joskin Vapriikissa kysyin pyörätuolia lainaan muttei löytynytkäään. Onneksi oli keppi mukana. Kurkistelin Pyynikin tornin kaiteen yli huiiiiiiiii ja otin kaksi gluteenitonta munkkia ihan itselleni, koska olen odottanut niitä niin kauan :) Hyvän mielen matka ja pikku lomanen Villa Matildassa Pirkkalassa. Majoitumme Airbnb:n kautta ja voi miten somaa olikin! Suosittelen! Siellä voisi vaikka kirjoittaa kirjaa muutaman viikon...

Villa Matilda:

Nädalavahetusel olime reisil jälle, Tampere ja Pirkkala on mõlemad lähedal, ent erinevad kui oma kodu. Ikeas me käisime muidugi, ja Pyynikki torni ronisin. Ööbisime Villa Matildas.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Tämä pääsiäinen juhlitaan minimaalisin ulkoisin elein. Sairaus pysyy yhä, pitää otteessaan.

Öisiä runoja:

Nämä taistelut käydään öisin
Ojennan käteni mutta en tavoita ketään
Jolle voisin kertoa sen kaiken
Katson silmät kiinni sisäiseen yötaivaaseeni
Sen mahdollisiin asuttuihin planeettoihin
joissa puhutaan outoja kieliä jotka kuulostavat huminalta ja vaimeilta kelloilta kaukaa ulapalta
Minulla on tunti aikaa kunnes lakkaan olemasta
eikä valoni ehdi koskaan perille

...

Päiväkirjalle kerron
että eipä tässä mitään erityistä
Valehtelen ettei mitään
sellaista jota en jaksaisi

Mietin kiertoteitä ilmaisuille
- kyyneleet vuotavat kasvoille
- kurkkua kuristaa
- ahdistus painaa rintaa

Odotan pääskysiä, ne ovat niin kevyitä.


Pääsin Suurella viikolla kirkkoon kahdesti ystävien kyydillä, yleiseen sairaanvoiteluun ja Kristuksen hautauspalvelukseen. Kuvat otettu pyörätuolista käsin.

Ma unistan sellest hetkest, kui minu samm on vaba ja ilma valuta.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulurauhaa!

Nyt siteeraan Mika Waltaria, kun omat sanat on hukassa.

"Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua, ja hiljaista,onnellisen sykähdyttävää rakkautta, ja lahjoja ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet. Me katselemme valaistuja ikkunoita ja laskemme kynttilöiden liekkejä ja avaamme hitaasti kirjoja, jotka joskus luetaan ja unohdetaan. Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi, joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään ja lempeiden juhtien huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä."


Ukrainalainen ikoni 1600-luvulta.

Kristus syntyy, kiittäkää!

Vielä tällaisen suloisen kuvan löysin, kiitos kuuluu Vladimir Fokanoville. Ja tästä kurkistus meille , sisko kuvasi tänään.

Häid jõule teile kõigile!

Mul on raske aeg, kuid loodan, et kevad saabub varsti.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Runokirjani "Kun unohtaa verhon raolleen" ja kuvia Valamosta

Runokirjani "Kun unohtaa verhon raolleen" ilmestyy kuun lopussa! Voit varata omasi sähköpostilla hannele.maahinen(ät)gmail.com (osoitetiedot, kiitos!) niin lähetän signeeratun kirjan sinulle joulukuun alussa. Runokirjan hinta on 20e + 2,80e toimitus, laitan tilinumeron paluupostissa. (Anteeksi vähän rumat kuvat nyt, mutta kaikkea en ehdi!) Otan vastaan sitovia varauksia tätä kautta vain 19.11. saakka, sen jälkeen kirjaa voi kysyä kirjakaupoista ja kirjastoista :)

Olin kymmenen päivää Valamon luostarissa (Heinävedellä) kirjoittamassa ja osallistuin jälleen isä esipaimen Arsenin isännöimään taiteilijaseminaariin. Niin kaunis, antoisa ja virkistävä loma! Mies aloitti siellä myös diakoniopinnot edellisviikonloppuna, sen jälkeen jäin vielä itsekseni kuuntelemaan sisintäni ja miettimään tulevaisuutta sairauksieni kanssa. Tässä on pieniä mutkia matkassa nyt, mutta niistäkin selvinnen.

Talvi tuli ja meni, Valamossa oli pakkastakin reilusti kun aurinko houkutti minut askel askeleelta kävelemään hautausmaalle saakka. Siellä itkin ja nauroin ääneen omia ajatuksiani, kovin kuohahduttavaa siis :) Valamo on kuin toinen kotini.

Minu luuletused on varsti kättesaadav, ma ei tea veel kuidas ma tunnen... :) Ma olen ilmselt natuke segaduses! Valamo kloostris veetsin jälle 10 päeva hinge rahus ja kirjutades pikad lood. Esimesed päevad kirjutasin ära hirm ja kahtlused.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Hitaasti, hitaasti

Tulin vaan sanomaan jotta moi, kovin hitaasti elämä rullailee ja ei-rullaile eteenpäin. Kortisoni tiputettiin jo reilun kahden viikon kuluttua kahdestakymmenestä seitsemääntoista ja puoleen ja olen siitä saakka ollut taas heikkenemään päin. Lämpöä on heti aamusta, pukeminen, riisuminen ja kaikki sellainen käpälien heiluttamista vaativa touhuilu ottaa lujille. Makaaminen sattuu lonkkaan ja lantioon, olen jäykkä kuin heinäseiväs, niska ja hartiat jumittavat ja sellaista pientä. Mutta uniapnea on nujerrettu cpap-laitteella! Suosittelen rohkeasti hakeutumaan tutkimuksiin jos epäilee kärsivänsä tästä vaivasta. Minulla on ollut onni saada heti toimiva maski ja onnistunut hoito. Olen saanut valtavasti virtaa ja nukkuminen on kerrassaan lumoavaa kun happi riittää. Migreenit on vähentyneet murto-osaan myös sen ja verenpainelääkkeen ansiosta - enää 1-3 kohtausta viikossa entisten 5-7 sijaan!

Olen kuitenkin pyrkinyt maalaamaan tauluja. Se ilahduttaa. Haluaisin opiskella maalaamista mutta miten? Verkkokurssi olisi tarjolla kyllä, ehkä keväällä sitten. Olen myös laittanut kaalimaata talvikuntoon, kiitos perheen ja ihanan auringon joka antaa voimia. Kanat lähtivät talvikotiin ja niitä on kovin ikävä. Ensi talvena meillä onkin ehkä sisäkanala ladossa. Onhan siinä kova huolenpito, mutta kokeillaan. Minua vaan säälittää jo etukäteen, ajatteles, kanat sisällä pienessä huoneessa koko pitkän talven.

Runokirjani "Kun unohtaa verhon raolleen" ilmestyy ennen joulua (Mediapinta oy), laitan tännekin mainoksen sitten. Laskin hinnaksi noin 20e, se varmistuu vielä sitten lähempänä ajankohtaa. Jos haluat tilata sen jo etukäteen, niin kommentoi tai lähetä sähköpostia hannele.maahinen(ät)gmail.com, kiitos. Siinä on kooste tähänastisista runoistani, aiheina mm. vanhempien kuolema, äitiys, unettomuus. Olen myös päättänyt myydä maalaamiani tauluja pois, että saan tilaa uusille ajatuksille. Pään sisällä tuulee, sanoisin.

Ainiin putosin tässä vielä portaaltakin 21.9. ja nivelsiteet sanoi työsuhteen irrikkäin. Kävelin kepeillä ja nilkkatuen kanssa jokusen aikaa. Nyt jo parempi, sain uuden tukisysteemin männäviikolla ja se on hyvä. Voin jo kävellä aika huolettomasti, varpaat alkoi myös heilua taas viime maanantaina :) Kovasti tein töitä sen eteen kyllä.

Talve vastu tehakse sügiseid tööd aias, natuke aeglane olen sest kukkusin treppilt ja jalg on veel haige. Olen ka maalinut pildid, kavatsen teha vähemalt 6 akryylmaalid enne detsembrit. Mul on väga hea meel ehkki olen alati palavikus, kortisoon pole kasutusel piisavalt. Järgmisel nädalavahetusel lähen kloostrisse kirjutama ja puhkama. Soovin sulle kullane kollane sügis ja ilusaid päevad ka!